Seleeni (Se) – naudat
Määritelmä
Seleeni (Se) on välttämätön hivenaine, jota eläinten elimistö tarvitsee hyvin pieniä määriä.
Vähäisestä määrästään huolimatta seleenillä on keskeinen rooli useissa biologisissa prosesseissa. Se osallistuu sellaisten entsyymien tuotantoon, jotka neutraloivat peroksideja ja vapaita radikaaleja, suojaten solukalvoja hapettumisvahingoilta.
Seleeni edistää myös jodiaineenvaihduntaa, joka on elintärkeää kilpirauhasen toiminnalle.
Seleenin merkitys nautojen ravitsemuksessa
Seleeni on välttämätön eläinten terveyden ja tuottavuuden ylläpitämiseksi. Sen tehtäviin kuuluvat:
- Antioksidanttisuoja: Glutationiperoksidaasin kaltaisten entsyymien kautta seleeni auttaa ehkäisemään oksidatiivista stressiä.
- Hormonaalinen säätely: Tukee jodiaineenvaihduntaa vaikuttaen kilpirauhashormonien toimintaan.
- Immuunitoiminta: Parantaa vastustuskykyä infektioita vastaan ja edistää yleistä terveyttä.
Seleenivaatimukset (CVB, 2016)
Päivittäinen seleenintarve vaihtelee iän ja tuotantovaiheen mukaan:
| Kategoria | Päivässä/eläintä kohti | kg/KA kohti |
| Nuori karja 4 kuukaudesta alkaen | 0,40 mg | 0,10 mg |
| Nuori karja 9 kuukaudesta alkaen | 0,62 mg | 0,11 mg |
| Nuori karja 16 kuukaudesta alkaen | 0,87 mg | 0,12 mg |
| Kuiva 8–3 viikkoa ennen poikimista | 1,44 mg | 0,13 mg |
| Kuiva 3–0 viikkoa ennen poikimista | 1,44 mg | 0,13 mg |
| Lypsävä (20 kg maitotuotos) | 2,72 mg | 0,15 mg |
| Lypsävä (40 kg maitotuotos) | 4,22 mg | 0,18 mg |
Seleenin puutos eläimillä
Seleenin puute voi johtaa:
- Lihashäiriöihin (jäykkyys, vapina)
- Heikentyneeseen immuniteettiin ja suurentuneeseen infektioriskiin
- Hormonaalisiin epätasapainoihin
- Lisääntymisongelmiin, kuten heikentyneeseen hedelmällisyyteen ja kuolleena syntymisiin
Seleenin ylimäärä eläimillä
Seleenin ylimäärä voi aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin puutos, sekä lisäksi vakavia haittavaikutuksia, kuten:
- Hengitysongelmia
- Sokeus
- Sydämen vajaatoiminta
Vuorovaikutukset muiden ravintoaineiden kanssa
Rikki ja rauta voivat vaikuttaa negatiivisesti seleenin imeytymiseen syrjäyttävän vaikutuksensa vuoksi. Säännöllinen maa- ja rehuanalyysi auttaa ennakoimaan ja hallitsemaan näitä vuorovaikutuksia, varmistaen optimaaliset seleenipitoisuudet ruokinnassa.
