Määritelmä

Kuiva-ainepitoisuus (KA) edustaa rehunäytteen osuutta, joka jää jäljelle kaiken kosteuden poistamisen jälkeen. Se on ensimmäinen laboratoriossa tehtävä määritys rehusta ja toimii pohjana kaikille muille analyysituloksille ja rehun laadun määritykselle.

Koska tulokset ilmaistaan kuiva-ainekilogrammaa kohden, niit' voidaan vertailla objektiivisesti kosteuspitoisuudesta riippumatta.

Määritysmenetelmät

Tyhjiökuivausmenetelmä

• Kiinteä määrä näytettä punnitaan ja kuivataan sitten yön yli (> 4 tuntia) tyhjiökuivausuunissa 70–80°C:ssa.
• Kuivauksen jälkeinen jäljelle jäävä paino edustaa kuiva-ainetta.
• Tämä alhaisempi lämpötila estää sokerien palamisen, joten se soveltuu näytteille, joissa on korkeampi sokeripitoisuus.

Vakiokuivausmenetelmä (103°C)

• Käytetään, kun sokeripitoisuus on alhainen (<4–5%).
• Kiinteä määrä näytettä kuivataan 103°C:ssa, kunnes saavutetaan vakiopaino (> 4 tuntia).
• Tätä menetelmää käytetään yleisesti kemiallisten rehuvalmisteiden rutiinianalyyseissä.

Kuiva-aineen merkitys

Kuiva-ainepitoisuus toimii perustana seuraaville:

• Rehujen vertailu ja arviointi (kosteustasosta riippumatta).
• Ravintoarvolaskelmat, kuten valkuais-, energia- ja kuituarvot.
• Varastointi- ja säilöntäpäätökset, sillä liian matala tai liian korkea kosteus vaikuttaa rehun säilyvyyteen.

Kuiva-aine raaka-aineissa

• Täysrehujen raaka-aineissa KA on tyypillisesti 85–99 %.
• Täysrehu sisältää yleensä noin 88 % KA:ta.
• Alhaisempi KA-pitoisuus lisää homeen riskiä ja lyhentää säilyvyysaikaa.
• Kun KA on liian alhainen, suositellaan kuivausta tai happokäsittelyä ennen varastointia.

Kuiva-aine säilörehussa

Kuiva-ainepitoisuus määrittää säilörehun laadun ja vaikuttaa säilöntään, käymiseen ja rehuarvoon.

• Nurmisäilörehu: optimaalinen KA 35–45 %.
• Maissisäilörehu: optimaalinen KA 34–38 %.

Myös niiton pituus, tiivistys ja sokeripitoisuus vaikuttavat rehun laatuun.

KA mitataan rutiininomaisesti osana karkearehuanalyysiä.

Tyypilliset kuiva-ainepitoisuudet säilörehussa

Lähde: CVB, 2011

Käytännön näkökohtia

• Kuiva-aine liian alhainen:
  • Suurempi riski puristenestehäviöille ja säilöntäaineiden menetykselle.
  • Rehulisäaineen käyttöä suositellaan.
• Kuiva-aine liian korkea:
  • Suurempi lämpenemisen (kuumenemisen) riski siilossa, erityisesti pienillä syöttömäärillä.
  • Lisäaineen käyttöä suositellaan myös tässä tapauksessa.

Optimaalinen KA-pitoisuus (~36 %) maissisäilörehussa tuottaa maksimaalisen käyttökelpoisen rehuarvon sekä parantuneen tärkkelyspitoisuuden ja tärkkelyksen pysyvyyden.

Maittavuus voi kuitenkin heikentyä hieman kuivemmassa säilörehussa kokonaisruokinnasta riippuen.

Aiheeseen liittyvät tuotteet