Suomalaisten peltojen ravinnetilassa on tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. Eurofins Viljavuuspalvelun viljavuusanalyysitilastojen perusteella erityisesti fosforitasot ovat jatkaneet laskuaan, ja samalla myös maan happamuudessa sekä kalsiumtasoissa näkyy heikkenemisen merkkejä.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä pellon kasvukunnon ja sadontuottokyvyn kannalta?
Fosforin lasku näkyy yhä useammalla pellolla
Fosfori on yksi kasvien tärkeimmistä pääravinteista, ja sen riittävä saatavuus on erityisen tärkeää sadonmuodostuksen alkuvaiheissa. Eurofins Viljavuuspalvelun tilastojen mukaan peltojen fosforitila on jatkanut heikkenemistään koko maassa.
Vuosien 2021–2025 aineistossa jo noin kahdeksan prosenttia Suomen pelloista sijoittuu fosforin viljavuusluokkaan huono, kun vielä kaudella 2016–2020 vastaava osuus oli alle viisi prosenttia. Huononlaiseen luokkaan kuuluu nykyisin jo lähes viidennes pelloista.
Pitkän aikavälin tarkastelussa muutos on vielä selvempi. Vuosituhannen alussa huonoon luokkaan kuului alle prosentti pelloista ja huononlaiseen luokkaan alle kymmenesosa.
Samaan aikaan välttävän, tyydyttävän ja hyvän fosforitilan peltojen osuudet ovat pienentyneet. Vaikka korkean ja arveluttavan korkean fosforitason pellot ovat pysyneet viime vuosina lähes ennallaan, on niiden määrä vähentynyt selvästi 2000-luvun alkuun verrattuna.
Fosforitilanteessa on merkittäviä eroja eri puolilla Suomea.
Esimerkiksi Pirkanmaalla noin 16 prosenttia pelloista kuuluu fosforin osalta huonoon viljavuusluokkaan, mikä on kaksinkertainen määrä koko maan keskiarvoon verrattuna. Toisaalta Varsinais-Suomen alueella vastaava osuus on noin 2,5 prosenttia.
Erot kertovat siitä, että sekä viljelyhistoria, maalajit että alueelliset tuotantosuunnat vaikuttavat merkittävästi peltojen ravinnetilaan.
Ympäristötoimet ovat muuttaneet ravinnetasapainoa
Eurofins Viljavuuspalvelun neuvonta-agrologi Virpi Saksan mukaan kehitys on kaksijakoinen.
Ympäristöohjelmien tavoitteena on ollut vähentää korkeiden ja arveluttavan korkeiden fosforitasojen määrää vesistökuormituksen hillitsemiseksi, ja tässä tavoitteessa on onnistuttu. Samalla kuitenkin yhä useamman pellon fosforitila on laskenut tasolle, joka voi alkaa rajoittaa sadontuottokykyä.
Ravinnetilan heikentymiseen vaikuttavat myös muut tekijät. Osa analyysiaineistosta sisältää peltoja, jotka eivät ole aktiivisessa tuotannossa, mikä osaltaan alentaa keskimääräisiä ravinnetasoja. Lisäksi maatalouden taloudellisesti haastavat vuodet ovat voineet vähentää mahdollisuuksia investoida pellon kasvukunnon ylläpitämiseen kalkituksen ja lannoituksen osalta.
Kalkitusvelka näkyy pH-tuloksissa
Peltomaan happamuudesta eli pH:sta on keskusteltu paljon viime vuosina, eikä syyttä.
Tilastojen perusteella yhä useampi pelto sijoittuu pH:n osalta luokkiin tyydyttävä, välttävä tai huononlainen. Vastaavasti hyvän ja korkean pH-luokan peltojen osuus on pienentynyt.
Maan happamoituminen vaikuttaa ravinteiden käyttökelpoisuuteen ja kasvien kasvuun monella tavalla. Vaikka maassa olisi ravinteita riittävästi, liian alhainen pH voi rajoittaa niiden hyödyntämistä.
Maakunnittaiset erot näkyvät myös happamuudessa. Esimerkiksi Lapissa noin seitsemän prosenttia pelloista kuuluu pH:n osalta huonoon viljavuusluokkaan.
Saksan mukaan alueellisia tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava myös maalajijakauma. Alueilla, joilla on paljon eloperäisiä maita, pH-arvot voivat luonnostaan olla alempia, mikä näkyy tilastoissa.
Kalsiumin kehitys seuraa samaa suuntaa
Myös kalsiumin osalta valtakunnallinen kehitys viittaa ravinnetilan heikkenemiseen. Huonojen ja huononlaisten viljavuusluokkien osuudet ovat kasvaneet, kun taas välttävien ja tyydyttävien luokkien osuudet ovat pienentyneet.
Kalsiumissa muutos ei kuitenkaan näy yhtä voimakkaasti parhaissa viljavuusluokissa, sillä hyvän ja korkean luokan osuudet ovat pysyneet melko vakaina viimeisen kahden viisivuotiskauden välillä.
Kalsiumin ja pH:n välillä on luonnollinen yhteys, sillä tehokas kalkitus ylläpitää sekä maan happamuustasapainoa että kalsiumvaroja.
Viljavuusanalyysi antaa suunnan toimenpiteille
Viime vuosien tulokset osoittavat, että monilla pelloilla ravinnetila on siirtynyt vähitellen yhden viljavuusluokan alaspäin. Muutos on usein hidasta eikä välttämättä näy yksittäisen vuoden sadossa, mutta pitkällä aikavälillä vaikutukset voivat näkyä pellon kasvukunnossa, ravinteiden hyväksikäytössä ja ennen pitkää sadon määrässä ja laadussa.
Siksi säännöllinen viljavuusseuranta on entistä tärkeämpää. Ajantasaiset analyysitulokset auttavat kohdentamaan lannoituksen ja kalkituksen sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Samalla voidaan varmistaa, että peltojen kasvukunto säilyy hyvänä myös tulevaisuudessa.
Peltojen ravinnetila on keskeinen osa tilan tuottavuutta. Kun happamuus- ja ravinnetasojen muutoksia seurataan pitkäjänteisesti, voidaan tehdä oikea-aikaisia päätöksiä, jotka tukevat sekä satoa että maan kasvukunnon ylläpitoa.
Tässä artikkelissa esitetyt havainnot perustuvat Eurofins Viljavuuspalvelun viljavuusanalyysitietokantaan, jossa uusin viisivuotiskausi ovat vuodet 2021–2025. Aineisto kattaa vuosittain noin 100 000–150 000 Eurofins Viljavuuspalvelulle toimitettua peltomaanäytettä eri puolilta Suomea.
Tilastot kuvaavat Eurofins Viljavuuspalvelun analysoimia näytteitä eivätkä siten ole virallinen otanta kaikista Suomen pelloista. Aineistossa voi olla eroja esimerkiksi alueellisen näytteenoton aktiivisuuden, viljelymuotojen sekä tuotannosta pois jääneiden peltojen osuuden vuoksi. Esitetyt tulokset antavat kuitenkin laajan kuvan suomalaisen peltomaan ravinnetilan kehityssuunnista viime vuosina.
Kun pohdit, mikä analyysi tukisi parhaiten tilasi toimintaa, asiantuntijamme auttavat mielellään! Lue lisää maanviljelyn palveluistamme täällä tai ota yhteyttä asiantuntijoihimme! 🌱
Eurofins Viljavuuspalvelu Oy (T096) on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2017. Analyysimenetelmämme ovat laajasti akkreditoituja, esimerkkinä maalajin- ja multavuuden määritys aistinvaraisesti ainoana laboratoriona Suomessa. Työntekijämme tutkivat sinunkin näytteesi ammattitaitoisesti.