Kaikki maaperän hajonnut orgaaninen aines, joka on peräisin kasveista, juurista, lannasta ja pieneliöistä. Maan orgaaninen aines (SOM) sisältää hiiltä, happea, vetyä, typpeä, fosforia ja rikkiä.
Maan orgaaninen aines (SOM) ruokkii maaperän pieneliöitä ja edistää ravinteiden kiertoa, veden pidätyskykyä sekä maan rakennetta. Se on yksi tärkeimmistä maan kasvukunnon mittareista.
Orgaaninen aines hajoaa maaperän pieneliöiden toiminnan seurauksena. Prosessi hidastuu ajan myötä, ja uuden aineksen muuttuminen pysyväksi humukseksi voi kestää vuosikymmeniä.
Orgaanisen aineksen hiiliosuus ja Carbon Check -analyysin keskeinen mittari.
SOC kuvaa maahan varastoituneen hiilen määrää ja sitä, kuinka paljon hiilidioksidia (CO₂) sitoutuu ilmakehästä. Korkeampi SOC tarkoittaa parempaa maan kasvukuntoa ja kestävyyttä.
Maaperän epäorgaaninen eli mineraalinen hiili, joka muodostuu rapautumisen tai karbonaattimineraalien seurauksena.
SIC lisää maaperän kokonaishiilivarastoa, mutta on vähemmän muuttuvaa kuin orgaaninen hiili ja muuttuu hitaammin ajan myötä.
SOC voidaan esittää CO₂-ekvivalentteina käyttäen kerrointa 3,67 (44/12 molaarinen suhde).
Tämä mahdollistaa maahan sitoutuneen hiilen kytkemisen suoraan ilmastovaikutuksiin ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.
Kuvaa hiilen osuuden koko orgaanisesta aineksesta, tyypillisesti noin 45–60 %.
Suurempi prosenttiosuus kertoo vakaammasta orgaanisesta aineksesta, joka hajoaa hitaammin ja edistää hiilen pitkäaikaista sitoutumista maahan.
Orgaanisen (SOC) ja epäorgaanisen (SIC) hiilen summa maaperässä.
Kokonaishiili kuvaa maaperän hiilivaraston suuruutta ja on tärkeä mittari varastointikyvyn sekä maan kasvukunnon kehityksen arvioinnissa.
SOC:n pieni ja hyvin reaktiivinen osa (noin 1–4 %), joka reagoi nopeasti viljelytoimenpiteiden muutoksiin.
Mitataan permanganaatilla hapettuvana hiilenä (POXC), joka kuvaa aktiivisen SOC:n määrää.
Lisääntyy esimerkiksi kerääjäkasvien käytöllä, vähäisemmällä muokkauksella ja palkokasveilla – kertoo terveemmästä ja biologisesti aktiivisemmasta maasta.
Kuvaa hiilen ja typen välistä tasapainoa orgaanisessa aineksessa.
Matala C/N-suhde nopeuttaa hajoamista ja ravinteiden vapautumista, kun taas korkea suhde hidastaa hajoamista mutta lisää hiilen pysyvyyttä maassa.
Tilalle lisättävät panokset, kuten olki tai kuivalanta, nostavat yleensä C/N-suhdetta ajan myötä.
Kuvaa hiilen ja rikin välistä tasapainoa maaperän orgaanisessa aineksessa.
Matala C/S-suhde kertoo hyvästä rikin vapautumisesta ja ravinteiden saatavuudesta, kun taas korkea suhde viittaa hitaampaan hajoamiseen.
Alle 2 µm kokoiset maahiukkaset, joilla on suuri pinta-ala ja hyvä ravinteiden pidätyskyky.
Savihiukkaset varastoivat ravinteita, kuten magnesiumia, kaliumia ja kalsiumia, sekä parantavat vedenpidätyskykyä ja viljavuutta. Eri savityypit eroavat toisistaan aktiivisuudeltaan ja rakenteeltaan.
Liittää savipitoisuuden orgaaniseen hiileen ja toimii maan rakenteen laadun mittarina.
Suhde noin 8:1 kertoo erinomaisesta maan rakenteesta, kun taas 13:1 tai sitä suurempi arvo viittaa heikompaan mururakenteeseen ja lisääntyneeseen tiivistymisriskiin.
Maaperän kuiva tilavuuspaino (kuivamassa tilavuutta kohden), johon vaikuttavat maalaji, orgaaninen aines ja tiivistyminen.
Käytetään maaperän kokonaismassan ja hiilivaraston laskemiseen hehtaaria kohden. Carbon Check analyysissa määritetään tilavuuspainon pedotransfer-funktion avulla (Hollis ym., 2012)
Arvioi, kuinka paljon maaperän orgaanisesta hiilestä (SOC) hajoaa tulevan kasvukauden aikana.
Calculated with the MINIP model (Yang, 1996; Yang & Janssen, 2000), which simulates organic matter breakdown.
Näyttää, kuinka paljon maaperän orgaanista hiiltä (SOC) tulisi täydentää hiilivaraston ylläpitämiseksi tai kasvattamiseksi.
“4 per mille” (4 ‰) -aloite, joka käynnistettiin COP21-kokouksessa, pyrkii kompensoimaan globaaleja CO₂-päästöjä lisäämällä maaperän orgaanista hiiltä (SOC) maatalousmaissa 0,4 % vuodessa.
Carbon Check laskee, kuinka paljon orgaanista hiiltä täytyy lisätä hehtaaria kohden, jotta tavoite saavutetaan.