Tutkiessamme säilörehu- ja heinänäytteitä vuosittain tiloilta ympäri Suomen saamme kattavan kuvan rehujen kivennäis- ja hivenainepitoisuuksista. Maaseudun Tulevaisuus haastatteli toukokuussa tästä aiheesta myyntipäällikköämme Manna Kaartista, joka kertoi tärkeimmistä havainnoistamme.
Rehujen kivennäis- ja hivenainepitoisuuksissa voi olla suuria eroja, joista osa vaikuttaa suoraan siihen, miten rehu soveltuu eläinten ruokintaan. Analysoimamme säilörehu- ja heinänäytteet kattavat laajasti suomalaisia tuotanto-olosuhteita, ja niissä esiintyi vuonna 2025 useita huomattavia poikkeavia kivennäis- ja hivenainepitoisuuksia.
Huomiota ja huolta herättivät etenkin:
● korkeat kaliumtasot
● molybdeenin vaikutus kuparitasapainoon
● seleenin matalat ja korkeat pitoisuudet.
– Poikkeuksille ei ole löytynyt selkeää alueellista tai muuta selittävää tekijää, vaan vaihtelu näyttäytyy pääosin tilakohtaisena, kertoi Kaartinen haastattelussa.
Kivennäisten ja hivenaineiden merkitys eläinten ruokinnassa näkyy usein selvästi hitaammin kuin esimerkiksi energian ja valkuaisen. Kivennäis- ja hivenaineiden merkitys on kuitenkin suuri, sillä ne vaikuttavat muun muassa hedelmällisyyteen, vastustuskykyyn ja elinvoimaan.
Hivenaineiden kohdalla turvallinen ja toimiva saantimäärä sijoittuu usein varsin kapealle alueelle. Sekä puute että liiallinen saanti voivat heikentää eläinten terveyttä ja tuotosta.
Olemme verranneet tuloksia prosenttiosuuksina, koska analyysipaketit vaihtelevat eikä kaikkia määrityksiä ole käytettävissä kaikista näytteistä.
Kalium ja kalsium vaikuttavat elimistössä yhdessä muiden kivennäisaineiden kanssa
Kaliumin pitoisuus oli yli 30 grammaa kilossa noin joka kymmenennessä näytteessä. Sitä voidaan pitää ruokinnallisesti korkeana.
Korkea kalium heikentää magnesiumin imeytymistä ja vaikuttaa kationi–anionitasapainoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka magnesiumia olisi analyysin mukaan riittävästi, sen hyväksikäyttö voi jäädä puutteelliseksi.
Myös kalsiumpitoisuudet vaihtelivat merkittävästi. Säilörehujen keskiarvo oli noin 4,6 g/kg ka ja heinien 2,7 g/kg ka, mutta yksittäiset näytteet nousivat jopa 21 g/kg ka tasolle.
– Erityisesti apila- ja sinimailaspitoiset säilörehut nostavat kalsiumtasoa, mikä vaikuttaa suoraan kalsiumin ja fosforin suhteeseen ja sitä kautta luuston kehitykseen, kestävyyteen sekä poikimisen aikaisiin kalsiumaineenvaihdunnan riskeihin, Kaartinen kertoi.
Liika molybdeeni vaikeuttaa kuparin imeytymistä
Molybdeeni ei yleensä aiheuta naudoille ongelmaa yksinään, vaan sen vaikutus liittyy kuparin hyväksikäyttöön. Pötsissä molybdeeni ja rikki muodostavat yhdisteitä, jotka sitovat kuparia ja heikentävät sen imeytymistä.
Vuoden 2025 aineistossa molybdeenipitoisuuden keskiarvo oli
● heinissä noin 1,3 mg/kg ka
● säilörehuissa noin 1,9 mg/kg ka.
Vaihteluväli oli jopa 0,2–11,6 mg/kg ka. Säilörehunäytteistä noin 13 prosenttia ylitti 3 mg/kg ka tason, jota voidaan pitää riskirajana kuparin hyväksikäytölle. Tilannetta ei voida aina ratkaista pelkästään lisäämällä kuparia, sillä kupari kertyy elimistöön ja sen liiallinen saanti voi aiheuttaa myrkytysriskin.
– Korkea molybdeeni kaventaa käytännössä turvallista kuparin saantialuetta. Tilanne on ruokinnan kannalta haastava, sillä eläin voi kärsiä samanaikaisesti toiminnallisesta kuparivajeesta ja kerryttää kuparia elimistöön, Kaartinen selitti haastattelussa.
Molybdeeni on erityisen ongelmallinen lampaiden ruokinnassa, sillä niiden kupariaineenvaihdunta on herkempi kuin naudoilla. Korkeamolybdeeninen karkearehu voi rajoittaa täysrehun käyttöä voimakkaasti.
Korkeimmilla mitatuilla pitoisuuksilla rehun käyttöä voi olla tarpeen rajoittaa merkittävästi lampaiden ruokinnassa. Toisin sanoen rehu, joka on naudalle vielä käyttökelpoinen tasapainotettuna, ei välttämättä sovellu lampaille.
Seleenin saantia kannattaa tarkkailla erityisesti hevosten kohdalla
Seleeniä on Suomen maaperässä luontaisesti hyvin vähän, joten sitä lisätään vuosittain pelloille lannoitteissa. Viime vuoden rehuanalyysien tuloksissa esiintyi kuitenkin myös yllättävän korkeita seleenipitoisuuksia. Tilastoaineisto jakautuikin selvästi kahteen ääripäähän.
● Pitoisuuksien vaihteluväli oli alle 5 µg/kg ka -yli 650 µg/kg ka.
● Yli puolet näytteistä sijoittui alle suositusrajan 90 µg/kg ka, mutta joukossa oli myös selvästi korkeita arvoja.
EU:ssa sallittu seleenin enimmäispitoisuus täysrehussa on 0,5 mg/kg. Jos verrataan tähän raja-arvoon, säilörehuista noin viisi prosenttia ylitti tämän rajan, heinänäytteistä vain muutama.
Korkeat seleenipitoisuudet korostuvat erityisesti hevosten ruokinnassa, sillä niiden karkearehun syöntimäärä voi olla suuri suhteessa painoon.
Hevosten seleenin saannissa keskeinen tekijä on päivittäinen kokonaissaanti. Tyypillinen tarve on noin 1–2 mg päivässä, ja pitkäaikaisen saannin noustessa yli noin 3–5 mg/päivä tasolle riski haittavaikutuksille kasvaa.
Jos hevonen syö 10 kiloa kuiva-ainetta rehua, jonka seleenipitoisuus on tavoitealueen ylärajalla (250 µg/kg ka), päivittäinen saanti nousee jo noin 2,5 mg tasolle. Tämä ei vielä ole ongelmallinen, mutta jättää vain vähän turvamarginaalia muun ruokinnan seleenille.
Jos heinän seleenipitoisuus on jo valmiiksi korkea, joudutaan käytännössä joko laskemaan turvallinen päiväsaanti, ottamaan huomioon mahdollinen kivennäislisä ja tarvittaessa rajoittamaan kyseisen rehuerän käyttöä.
Analyysitieto on varmin pohja tasapainoiseen ruokintaan
Sekä molybdeenin että seleenin kohdalla keskeinen havainto oli, että poikkeavat pitoisuudet eivät keskittyneet tietylle alueelle, eivät liittyneet yksiselitteisesti rehutyyppiin eivätkä selittyneet yhdellä tekijällä.
– Vaihtelu näyttäytyy pääosin tilakohtaisena, mikä tekee kivennäisruokinnan suunnittelusta vaikeaa ilman analyysitietoa. Pitoisuuksien jääminen oletusten varaan lisää riskiä puutoksiin ja liialliseen saantiin, Kaartinen totesi.
Vuoden 2025 tulokset korostavat, ettei kivennäisruokinta ole pelkkää lisäämistä vaan tasapainottamista. Me Viljavuuspalvelussa olemme apunasi ruokinnan suunnittelussa tarjoamalla luotettavaa analytiikkaa rehun laadun varmistamiseksi.
Lue lisää rehuanalyyseistä ja tilaa omasi
Kun pohdit, mikä analyysi tukisi parhaiten tilasi toimintaa, asiantuntijamme auttavat mielellään! Lue lisää maanviljelyn palveluistamme täällä tai ota yhteyttä asiantuntijoihimme! 🌱
Eurofins Viljavuuspalvelu Oy (T096) on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2017. Analyysimenetelmämme ovat laajasti akkreditoituja, esimerkkinä maalajin- ja multavuuden määritys aistinvaraisesti ainoana laboratoriona Suomessa. Työntekijämme tutkivat sinunkin näytteesi ammattitaitoisesti.